Mie pimahdin pojalle aamulla.... Nyt on niin paha ola.... En vaan voinu itelleni minkään...

Kyse oli taasen kännykästä... Pojan omasta, omilla rahoilla ostetusta... Se on nyt ollu hukassa moneen otteeseen, liian moneen. Huhtikuun alussa jo suljin luurin, ettei tulisi yllättäviä laskuja. Joka kerran luuri on löytyny, viimeiksi sen toi oma kyläpoliisimme. Oli löytynyt leikkipuistosta, n. 5 km päästä ! Hällekin jo soitin, mutten tavoittanut ;(

Tekis miel soittaa kouluun ja pyytää pojalta anteeksi, äippä pilas oman vapaansa ja todennäköisesti myös lapsensa koulupäivän. Enhän mie sinne voi soittaa!! Aamulla, ennen pimahdusta tutkittiin yhdessä ekaa finniä ja suputeltiin, ettei sisko kuule... Nyt sitte alkaa itkettää.... Voihan hiisi!!

Kunhan äijä tulee koulusta, etitään porukalla, jos ei koulumatkalta tai koulusta löytyny. Oli käytössä viimeiksi tiistaina ennen Hapkido harkkoja ja ne harkat on koululla. Toivon todella, että känny löytyy, sillä iskän ripitykset on vielä saamatta... Jos ei löydy, niin sitten tarttee taas Soneralle soittaa ja panna poikki. Seuraavaa kännyä saapi sitten odottaa jonkin aikaa!!

On tuo ihana poika, mutta kun nuo asiat ei pysy päässä. Matemaattisesti lahjakas, kiltiksikin voisi sanoa. Sitten kun ei ole huolta huomisesta! Ei tullu mieleen ettiä luuria aiemmin, vaan sitten on niin paha mieli, kun ÄITI suuttuu. Mie oikeesti harvemmin poltan pinnani, ainakin omasta mielestäni. Muksut voi olla ehkä erimieltä!

Hapkido on tuonut hirmuisesti rauhallisuutta ja itsevarmuutta. 2 vuotta harkoissa on käyty, 2 kertaa viikossa. Hyvää on tehnyt. Miekii tiedän, että jos joku hyökkää äijän kimppuun, puolustustaitoja löytyy. Siinä menee isompikin puihin! Vielä kun saisin äijän huolehtimaan asioistaa ja tavaroistaan .. Ehkä sekin tulee ajallaan, nyt 12 vuotiaana on mukavampi mennä kamun kanssa vaikka fillaroimaan ;)

Vieläkin on paha mieli, mutta sainpahan kertoa jollekin, mikä painaa... Nyt vain toivon, että ilta olisi aamua viisaampi, niinkuin sanonta kuuluu!