Niin se on tämäkin kuukausi loppu puolellaan. Mihin ihmeeseen tuo aika oikein kiiruhtaa! Eilen siipan kanssa tästä puhuttiin, kun hän syntymäpäiviään vietti. Muksuista vanhin menee jo ensi vuonna riparille, vastahan mie olin siellä itte!! No, ei nyt sentään ;)) On siitä jo hirmusen pitkä aika oikeasti. Kovasti meillä jo kumminkin tuota rippilahjaa mietitään. Olisko raha johonkin suurempaan ostokseen hyvä vai jotain muuta.. Siinäpä likalle tuumittavaa ;)

Omat fiilikset on mitä on. Välillä mennään niin mieli matalana.. Suurin syy tähän on saamani lopputili... Ei taas tiedä, mitä syksy tuo tullessaan. Ei tullut yllärinä tuo, mutta suututtaa se kyllä. nO, kävin mie jo turisemassa entisen pomoni kanssa ja kerroin olevani käytettävissä, jos kiirettä tarttee mennä purkamaan. Viihdyin maatilatorin huiskeessa oikeasti. Vuoden vaihteessa jätin sen pois ja valitsin tämän. Kadu en, sillä olen tykännyt olla myös täällä, tähän asti.

On miulla syksyksi suunnitelmat. Olen ollut nyt kohta 4 vuotta kynttilöiden ja somisteiden jälleenmyyjä ja edustan laadukkaita, takuulla toimivia tuotteita. Niitä saan käydä sitten emäntien ja miksei isäntienkin kotona esittelemässä. Pidän tuosta harrastuksestani kovasti. Tarkoitukseni on nyt panostaa ja pitää mahdollisimman monta esitteylyä syksyn aikana. Viime syksy meni niiden osalta penkin alle, kun tein kahta työtä ja vain keskiviikko oli vapaa.

Elän siis taas muutoksen vaihetta ja ajatus karkaa väkisinkin siihen, että kuinka selvitään elokuusta eteenpäin. Siippa on onneksi työssä, mutta miunkin panos tarvitaan laskujen maksuun.  Toisaalta miun luonne on semmonen, etten jaksa hirmusesti murehtia asioita etukäteen, Luotan siihen, että kaikki järjestyy ajan kanssa. Otan päivän kerrallaan kun en tilanteille oikein minkään mahda.

Hmm... MIun piti tähän postaukseen laittaa toverikuun lähetykset. No, lähti vähän toisille raiteille kirjotukset, joten muutin otsikonkin ja teen erikseen sitten tuon toverikuun.

1247552320_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuva on Kotkan Langinkoskelta. Keisarillisen majan edessä kuohuu näin komea koski. Tehtiin viikko sitten lauantaina koko perhe retki tuonne. Tai ensin pysähdyimme Anjalan kartanomuseolla, jonka maisemia rakastan. Tehtiin kiertokävely museossa oman oppaan kanssa, Kaunis on aikanaan Matilda Wreden asuttama koti. Tämän tarina kiehtoo mieltä kovasti. Siippa on historiassa haka,ja Anjala on hänen synnyinseutuaan! Olen niin usein nähnyt nuo maisemat ja kuullut tarinat, mutten niihin kyllä kyllästy varmaan  koskaan!

Museon edustalta kuvasin mm. tämän pionipenkin

1247552291_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kamera siis oli mukana, mutten nyt saa tänne laitettua muita kuvia reissusta. Lupaan laittaa niitä jonain päivänä.

Museolta siirryttiin helteisessä autossa siis Langinkoskelle ja sieltä sitten Sapokan rantaan. Oli ihana reissu, vaikka auto on kuin pätsi ilman ilmastointia.

Jaahas, nyt näkyy olevan vauhti päällä kirjoittamiseen, muttei mitään johdonmukaisuutta.. Ei kai haittaa. En mie edes ole tänne näin pitkää ja henkilökohtaista juttua koskaan kirjoittanut... Kerta se on ekakin ja jatkostahan ei tiedä, jos tästä vaikka tulisi tapa. Samoin olen koko ajan karttanut myös kuvia, jossa kasvot näkyy.. Jostain syystä niin..

Nyt mie meen hakemaan kahvia. Saatanpa vaikka jatkaa jossain vaiheessa jutustelua! Paljon olisi päivitettävääkin. ainakin nuo toverikuu, postcrossing kortteja on tullut taas monta, patalaapujakin valmistui, kortteja samoin.

Kahvi tuoksuu hyvälle.... Silmänisku